Pitkään aikaan koitin pysyä pois villalangoista, enimmäkseen siitä syystä, että lasten mummit kutovat ja neulovat meille kaiken tarpeellisen ja myönnetään – kaapit on aika täynnä kaikkea askartelutavaraa.
Tuli sitten kuitenkin se päivä, jolloin totesin, että villasukkia on hyvä määrä, mutta miltei kaikki on pohjasta puhki. Eihän niitä äidin ja anopin sukkia noin vaan voi heittää poiskaan, kauniit kuin ovat, joten ei auttanut kuin opetella paikkaamaan.

Vähitellen testasin sitten erilaisia tapoja etsien sitä tapaa, jolla saa mahdollisimman vähän paksuja kohtia. ”Onnekseni” kulutan sukkia aika nopsaa läpi, jolloin paikattavaa riittää aina uudestaan.
Mutta eipä pelkästään sukkia voi paikata paksulla langalla. Esimerkiksi erään villapaidan (vai mikä materiaalia sitten lieneekin) tahrojenpoistoaineen jättämien jälkien peittäminen langalla tehdyillä kuvioilla tuntui luonnolliselta tavalla saada vaate taas käyttöön.

Paksuilla langoilla – ja paksulla tarkoitan ompelu- ja kirjontalankaa paksumpaa – olen korjannut muutakin kuin vaatteita. Puuvillalanka sopi nimittäin hyvin myös kangastennareiden korjaamiseen.





Jätä kommentti