Korjaamisessa ei ole sääntöjä

Jos se passaa sinulle, se on ihan ok!

Kerran liityin käsityöryhmään ja esittelin ylpeänä itse korjaamiani housuja. Sain ekana kommenttina tietää, että ”yleensä korjataan niin, että paikka on samanlaisesta kankaasta kuin korjattava”. Olin mokoma korjannut joogahousuni puuvillaisella kangaspalalla. Voin sanoa, että lähdin heti ryhmästä pois. So what? Jos se toimii ja tykkään siitä, aion jatkossakin käyttää ihan erilaisia kankaita ja materiaaleja. Ja rohkaisen sinuakin kokeilemaan, mistä tykkäät!

Olipa kerran lapseni tossut, joista toinen kului puhki edestä mutta muuten oli vielä hyvä.

Näin kaapissa pohjasta puhki kuluneet sukat, joiden varsissa oli hänen lempielokuvan kuva ja yhdistin päässäni viivat. Yhdistelemällä näitä saisin lapselle taas hienon näköiset kengät. Niistä tuli niin hyvän näköiset, että olivat melkein paremmat kuin ennen!

Tässä kuva, kun puhki kulunut kenkä on jo peitelty ja toinen vielä odottaa päällystä:

Korjaamalla saakin usein yhdistettyä itselleen mieluisia juttuja/aiheita/kuvioita/värejä. aika monesti itselleni on käynyt niin, että vaatteesta tai asusteesta tuli silloin entistä rakkaampi.

Ja välillä se on hyvä tapa käyttää rikki mennyttä uuteen tarkoitukseen. Ei tarvitse heittää pois, mistä onkin vielä hyötyä.

Tunnetteko niitä sateenvarjoja, joita myydään turistimyymälöissä? Ne, jotka näyttävät kivalta ja tuntuvat ihanalta matkamuistolta ja sitten ne hajoavat ensimmäiseen tuulenpuuskaan?

Minulle ainakin on käynyt näin aika usein. Tällä kertaa onneksi en heittänyt Berliininvarjoa pois vaan säilytin ”kankaan” odottamaan inspiraatiota.

Ja mun tuurilla ei tarvinnut pitkään odottaa, että jokin hajoaisi. Kierrätysmateriaalista tehdyn kantokassin kahvat rikkoutuivat ja kantaminen ei olisi enää onnistunut ainakaan olalla. Onneksi varjon kangas oli tuntumalta aika samanlainen, eli ei kun ompelukone surraamaan. Lopputuloksen näet alla.